tiistai 30. syyskuuta 2014

Läkerol Dents arvonnan voittaja!

Kiitos kaikille osallistuneille, teitä oli ihan hukea määrä. Käytin random.orgia voittajan arpomiseen ja pidemmittä puheitta voittaja on...


Ida! Onnea voittajalle :) Saat siis palkinnoksi 30 euron arvoisen Läkerol Dents tuotepaketin. Laitan sulle Ida s-postia antaamaasi osoitteeseen, eli ida_meskanen@msn.com, joten ole kuulolla :)

torstai 25. syyskuuta 2014

Lapsen saanti nuorena

Helou! Synnytyskertomus postaus nousi kahdessa päivässä suosituimmaksi postauksesi ikinä ihan huimin kävijämäärin. Ilmeisesti nämä lapsiaiheiset postaukset, jotka eivät ole vain pintaraapaisuja meidän elämästä on teidän mieleen...! Ajattelinkin sitten jatkaa samalla linjalla ja kertoa omasta mielestäni plussat ja "miinukset" nuorena lapsen saannista. Erittelin tähän siis plussia ja ei niin plussia. Mielestäni tuo miinus sana on vähän huono tähän yhteyteen. Ei lapsien saannissa mielestäni ole yhtäkään miinusta! Okei, se että synnytys sattuu on miinus, myönnetään.

Mahan kanssa vaateostoksilla. Kuva otettu 29.6.2012

PLUSSIA

- Nuorempana on enemmän energiaa. Olin ennen Jerryä aikamoinen yökukkuja, joten valvominen vauvan itkun tai yösyöttöjen takia ei ikinä tehnyt ylitsepääsemättömän väsyneeksi.

- Neuvolassa mulle sanottiin, että nuorilla synnytys on keskivertoa nopeampi. Mun kohdalla tämä piti onneksi paikkansa!

- Synnytyksestä palautuu nopeammin. En tarkalleen muista kauanko paikat oli synnytyksen jälkeen kipeänä, mutta muu kroppa palautui todella nopeasti. Alle kuukaudessa sain kaikki raskauskilot pois, vaikka söin edelleen aika paljon herkkuja.

- Tulevaisuudessa oon toivottavasti myös nuori mummo. Odotan sitä, että kun saan lapsenlapsia, jaksan leikkiä ja juoksennella ympäriinsä heidän kanssaan. Jos Jerry saa lapsia vaikka vasta kolmekymppisenä, oon itse vasta 50v! 

- Sitten kun Jerry ja mahdollinen sisarus muuttaa pois kotoa, me ollaan vielä Leevin kanssa vasta päälle nelikymppisiä! Tietysti haluaisin, että Jerry asuisin äidin kanssa kotona koko loppu iän. Mutta, on ihan mukavaa, kun sitten jossain vaiheessa jäädään Leevin kanssa kahdestaan, niin me jaksetaan vielä tehdä asioita! Matkustella, aloittaa uusi harrastus yhdessä, ostaa moottoripyörä  tai mitä ikinä keksitäänkin. Niin ja tietenkin käydä häiriköimässä Jerryä :)

- Oon kasvanut henkisesti tosi paljon verrattuna siihen millanen olin joskus. Oon saanu oppia epäitsekkyyden ja sen miten toinen ihminen pitää aina laittaa ennen itseäs. Oon vastuussa kokonaan toisesta ihmisestä. Vaippojen osto, hiekkalaatikolla leikkiminen ja Jepan pusuttelu nyt vaan on niin paljon parempaa kuin baarissa roikkuminen ja ihmissuhdedraamat.

- Oon yhtä innoissani HopLopista ja lasten elokuvista kuin Jepa :D

Näitä plussia voisi jatkaa loputtomiin!



EI NIIN PLUSSAT

- Kavereilla ei vielä ole lapsia, joten heidän maailmansa on ihan erilainen. Tulee tilanteita missä mä en ymmärrä heidän asennetta ja toisinpäin. Kaikkia mun kavereita ei vain kiinnosta puhua talvihaalareista, toisin kuin mua. Mä en taas halua puhua siitä, miten paljon rahaa menee baariin.

- Kotoa lähteminen ei ole enää yhtä helppoa. Toisaalta en nää tätä kyllä minään huonona asiana. Lapsen kanssa voi nykypäivänä mennä melkein joka paikkaan, jopa leffateattereissa on omat esitysajat vauvaperheille. Sillon kun Jepa oli vauva, lähteminen kesti paljon kauemmin. Nyt kun Jerry on jo noin iso ja meillä on autokin, niin ei esim kaupungille lähtiessä tarvitse kuin laittaa ulkovaatteet päälle ja heittää vesipullo ja vaihtovaatteet laukunpohjalle. Autossa meillä on aina toiset rattaat, harsoja ja varavaippoja.

- Tuohon lähtemiseen liittyen, jos halutaan Leevin kanssa mennä johonkin kahdestaan, pitää aina Jepalle hommata vahti. Tämäkään ei kyllä koskaan ole ollut mikään ongelma, melkeinpä aina ollaan päästy lähtemään jos ollaan haluttu. Tämä seikka on kyllä olennainen varmasti kaiken ikäisillä äideillä, ei pelkästään nuorilla.

- Hyvin hyvin harvoin ihmiset saattavat antaa vähän kummallisia ja pitkiä katseita. Tätäkin oikeastaan tapahtui vain raskaana ollessani ja kun Jerry oli ihan pieni. Tuolloin näytinkin aika nuorelta. Nykyään tykkään pukeutua vähän siistimmin, enkö lähde mihinkään nuorisotrendeihin mukaan, sillä vaikka muiden mielipiteillä ei oikeasti ole väliä, haluan kuitenkin näyttää kypsältä ja fiksulta.

- Nuorista äideistä on aina tiettyjä ennakkoluuloja: epäkypsiä, eivät osaa huolehtia lapsesta, itsekkäitä ym. 

- Eniten mua ärsyttää se, kun olen saanut lapsen nuorena, multa välillä kysytään niin idiootteja kysymyksiä. Joskus yksi tyttö kysyi multa Passionin vessassa kun kuulo että mulla on lapsi, että kaduttaako mua kun päätin pitää Jerryn? Oikeesti... Minkä ihmeen takia mua muka kaduttaisi? Jos olisin ollut 10 vuotta vanhempi, multa ei olis kysytty noin. Mikä siinäkin on oikeesti? Onneks tajusin olla tilanteen yläpuolella ja vastasin ihan asiallisesti ko tytsyn idioottimaisiin kysymyksiin :D Näistä typeristä kommenteista ja kysymyksistä sain melkein oman postauksensa!



Siinä ne sitten olivatkin. Itse henkilökohtaisesti tykkään olla nuori äiti ja se on aina ollutkin mulla ns. suunnitelmissa. Mun oma äiti sai mut saman ikäisenä kun mä sain Jepan ja mä oon aina tykänny, että on nuoret vanhemmat. Tietty jos olisin saanu Jepan vasta kolmekymppisenä, olisi siinä tilanteessa ollut taas omat hyvät puolensa. Ja haluan myös painottaa, että kaikki tässä postauksensa kirjoitetut plussat on omia kokemuksia ja ajatuksia. Eli yhtä hyvin 35 -vuotias äiti voi olla energinen vaikka vauva pitäisikin valveilla, esimerkiksi.

 ---

 Äitinä oleminen on kyllä ihanaa, varsinkin kun lapsi on tuollainen kuin Jerry! Eilen illallakin Jerry itse sammutti huoneestaan valot, peitteli itsensä ja lauloi itselleen tuutulaulun!! :) Mähän en siis saanut auttaa häntä yhtään, vaan ystävällisesti mulle sanottiin "hei hei" ja sitten menikin simmut kiinni.


sunnuntai 21. syyskuuta 2014

Läkerol Dents makuraati & Arvonta

Yhteistyössä Cloettan kanssa


Moikka ja hyvää sunnuntaita kaikille! Sain kesällä yhteydenoton Cloettalta, jossa kysyttiin mielenkiintoani pieneen yhteistyöhön. Kyseessä oli Läkerol Dents makuraati ja halusin ehdottomasti lähteä mukaan! Heinäkuussa sainkin paketin täynnä pastilleja ja niitä me lähdettiinkin sitten koko perheen voimin testailemaan. Tarkoituksena sitten lopulta karsia mauista ne lempparit ja päättää meidän perheen top3.


"Läkerol Dentsien pureskeleminen on herkullinen tapa pitää huolta hampaista, sillä ne sisältävät eniten ksylitolia pastillia kohden kaikista Suomen markkinoilla olevista ksylitolipastilleista. Pastilli on monelle myös arjen sallittu herkku ja makuja löytyy moneen lähtöön."

Pastilleja löytyy siis 11 eri maussa, joten jokaiselle löytyy varmasti se lemppari. Meillä napataan pastilli aina ruokailun jälkeen ja välillä myös makeanhimon iskiessä. Mieluummin ksylitolpastilli kuin suklaapatukka, eikö niin. :) On myös kiva, että pastilleja voi antaa Jerryllekkin. Yleensä ruuan jälkeen hän tuleekin aina itse sellaista pyytämään. Pienen miehen hampaille tällaiset pehmeät pureskeltavat pastillit ovat oikein näppäriä.


Meidän perheessä jokainen löysi omat lempparinsa ja lopulta saatiin koottua meidän Top 3 -maut.

Caramel Mint, Sweet Berry & Strawberry Cream


Jotta te lukijatkin pääsisitte maistelemaan ja löytämään omat lemppari Läkerol makunne, mulla on lupa järjestää teille arvonta! Palkinnoksi voittaja saa siis 30 euron arvoisen Läkerol Dents tuotepaketin. Arvonnan ohjeet: Saat yhden arvan kommentoimalla tähän postaukseen nimesi (etunimi riittää) ja sähköpostisi. Toisen arvan saat olemalla blogini julkinen lukija. Muistathan ilmoittaa kommentissasi myös arpojesi lukumäärän! Arvonta päättyy 28.9. 

lauantai 20. syyskuuta 2014

Synnytyskertomus

Parempi myöhään kuin ei milloinkaan, vai mitä? 

Kaikki alkoi siis 7.8.2012 kun heräsin vähän ennen keskiyötä todella kovaan mahakipuun. Mulla oli aiemmin raskaudessa ollut aika kovia harjoitussuppareita, joten kuvittelin tämän kivun olevan myös niitä. Päätin kipristellä sängyssä jonkin aikaa ja katsoa miten tilanne etenee ennen kuin lähden herättelemään Leeviä. Pari tuntia makoilin sängyssä ja kiemurtelin epämiellyttävästi kivusta, välillä nousin jaloilleni kävelemään olohuonetta edes takaisin. Kello 3 aikaan aamuyöstä 8.8. supistukset alkoivat olla jo sen verran kivuliaita, että itkuisena päätin herätellä Leeviä. Leevi oli sen verran unenpöpperössä, että ei ehkä ihan täysin tajunnut tilannetta. Päätin sitten mennä hetkeksi suihkuun jos kipu hieman helpottaisi. Noh, eihän se mitään auttanut ja poru kurkussa tulin ravistelemaan Leevin uudestaan hereille. Menin sängylle makoilemaan ja kiemurtelin kivusta. Leevi vihdoin heräsi tilanteeseen ja lähti käskystä soittamaan äidilleni, että nyt on pieni tilanne päällä. Kello taisi olla 5 kun soitettiin taksi ja lähdettiin Tayssiin tarkistettavaksi.

Vähän taisi olla kipeä olo, ilmeestä päätellen!
Saavuttiin noin puoli 6 synnytysvastaanotolle. Hoitajat päätti ottaa mut sisään ja hetken odottelun jälkeen kävin ultrassa. Ultraäänessä todettiin, että jos poika haluaa syntyä nyt, niin annetaan syntyä. Sain kuitenkin vielä varmuuden vuoksi pari kortisonipiikkiä kasvattamaan Jerryn keuhkoja. Viikkojahan mulla oli tuolloin vain 35+6, laskettuaika vasta yli kuukauden päästä 13.9. Ennen osastolle menoa sain vielä kipupiikin ja mut laitettiin hetkeksi käyrille. Ne vyöt oli varmasti yksi epämiellyttävimmistä jutuista koko synnytyksen aikana. Mahaan sattuu ja siihen vielä kireät nauhat päälle... 

Osastolle pääsin joskus 6 aikaan ja jouduin sanomaan heipat Leeville. Harmitti ihan älyttömästi jäädä yksin sairaalaan, varsinkin kun sattui. Kipupiikki onneksi helpotti sen verran, että sain nukuttua. Nukuinkin aika hyvin, muistaakseni 10 asti. Söin aamupalan, kävin vessassa ja jatkoin taas unia. Supistukset lakkasivat melkein kokonaan päivän mittaan ja olikin jo puhetta, että jos vauva ei seuraavaan aamuun mennessä ole syntynyt pääsen lähtemään kotiin. Osastolla ollessani nukuin suurimman osan ajasta, luin lehtiä ja katselin telkkaria. Leevin äiti joka on töissä Tayssissa tuli iltapäivällä moikkaamaan mua ja toi kassillisen herkkuja. Leevi tuli töiden jälkeen, 6 jäljestä muistaakseni, katsomaan mua. Tässä vaiheessa aloin saamaan lieviä supistuksia, mutta päätettiin silti lähteä Tayssin kahvioon hetkeksi istuskelemaan. Kahviossa supistukset alkoivat olla paljon kivuliaampia ja ei aikaakaan kun poru kurkussa vaapuin takaisin osastolle. Huoneessa kutsuttiin hoitaja paikalle, joka totesi että olen 2 cm auki. "Nyt me lähdetään tuonne synnytyssaliin!" 

Kello oli 8 illalla kun tulin synnärille ja jouduin heti hetkeksi käyrille. Tuli tätä kirjoittaessa ihan huono olo, kun mietin miten epämiellyttävä se vyö oli! Pääsin onneksi pian pois ja kätilö kanssa keskusteltiin sitten mahdollisista kivunlievityksistä. Ilmoitin heti haluavani kaikki mahdolliset, mutta ennen kaikkea epiduraalin. Päätettiin, että odotellaan kuitenkin sen laittamista, sillä puudutusta saa lisätä vain 5 kertaa ja on inhottava jos kaikki on käytetty kun kipu on pahimmillaan. Sain sitten kipupiikin ja mulle opetettiin ilokaasun käyttö. Ilokaasu auttoi mulla ihan älyttömästi. Alussa tuli vähän huono olo, mutta kun sain kiinni oikeasta hengitystekniikasta, kaasu alkoi toimia juuri niinkuin pitääkin. Halusin kokeilla myös kuumaa suihkua, sillä raskauden aikana se oli helpottanut harjoitussupistuksiin. Kutsuttiin kätilö ja menin suihkuun. Lämmin vesi ei auttanut mitenkään ja taas kutsuttiin kätilö paikalle. Mua välillä hieman nolotti kun olin koko ajan painamassa kutsupainiketta. 

Kello 9 maissa mulla vaihtui kätilö ja kivutkin alkoivat olla jo 1-10 asteikolla 7 pintaan. Ilokaasua lisättiin ja se auttoi supistuksien pahimpaan kohtaan. Supistukset tulevat siis kuin vuoristoradassa: kipu alkaa pikkuhiljaa nousta, lopulta kipu saavuttaa hyyyyyvin tuskallisen kärjen ja sitten alkaa taas hiipua. Ilokaasun tarkoitus on siis helpottaa tuota kärkeä. Supistukset olivat mulla juuri niin kivuliaita kuin kuvittelinkin, mutta kivun säteily yllätti mut kyllä totaalisesti. Kipu mahassa ei nimittäin ollut mitään verrattuna kipuun yläreisissä. Supistukset säteilivät todella voimakkaasti mun etuyläreisiin ja se kipu oli kyllä jotain ihan kamalaa. Kirosin koko ajan Leeville ja ihmettelin, miten mun reidet voi olla näin kipeät. Oon edelleenkin sitä mieltä, että se oli pahinta koko synnytyksessä. 



Kymmenen jäljestä supparit olivat jotain ihan omaa luokkaansa. Mä imppasin ilokaasua tuossa vaiheessa sellaisella vauhdilla, että en edes muista kaikkea mitä tapahtui. Varmaan noin 15-20 min ennen syntymää, muistan maanneeni kyljellään sängyllä ilokaasunaamari suulla ja vakuutelleeni Leeville, että en pysty tähän. Leevi tsemppasi mua ja oli koko ajan mun vierellä. En tiiän mitä olisin tehny, jos Leevi ei olis ollu mukana! En tosiaan ihan tarkalleen muista, mutta mun mielestä tässä vaiheessa lääkäri tuli puhkaisemaan kalvot. Kalvojen puhkaisun jälkeen supistuskivut menivät ihan sietämättömiksi, en edelleenkään ymmärrä miten mä, tällainen nössö, oon ikinä selvinny niistä! :D Aloin samaan aikaan tuntea myös todella kovaa painetta alavatsassa ja tajusin, että nyt Jerry syntyy. Sanoin kätilöille, että nyt vauva tulee, antakaa mulle epiduraali. Vähän ehkä myöhäistä tuossa vaiheessa... Kun kätilö ilmoitti mulle, että enää ei kerkiä joudut synnyttämään luonnollisesti, mulla ilmeisesti vähän napsahti päässä. Aloin itkeä ja huutaa haluavani keisarileikkauksen. Sätkin ja rimpuilin, kun muut yritti rauhoitella mua. Myöhemmin Leevi kertoi, että paikalle jouduttiin kutsumaan 2 kätilöä lisää, vain että mut saatiin pidettyä paikallaan. Mulla itselläni ei ollut tästä siis mitään muistikuvaa. Jälkeenpäin kyllä nolotti mun hysteerisyys. Ennen ponnistusvaihetta Sain vielä kanyylin käteen ja sitten mentiin! 

Ponnistusvaihe ei ollut yhtään sellainen kuin kuvittelin. Oon aina luullut että ponnistaminen sattuu kaikista eniten, asia olikin ihan päinvastoin. Ponnistaessa paine luonnollisesti helpotti ihan älyttömästi, enkä voi väittää että supistuksetkaan olisivat sattuneet. Kovaa työtähän se ponnistaminen oli ja olin ihan varma, että kohta katkeaa joku verisuoni päästä. Alkuun tuntui, että en oo tarpeeksi voimakas, että en saa vauvaa pihalle. Kätilöt kuitenkin auttoivat ja neuvoivat ja homma alkoi luistaa paremmin, kirjaimellisesti. Muistan, että Leevi tsemppasi mua vieressä ja aina kun mulle tuli pieni epätoivon hetki, sanoi "Nyt Emilia ponnistat, ponnistat oikein kunnolla! Kyllä sä jaksat, nyt ponnistat meidän vauvan pihalle!". Leevin sanat loi muhun tarpeeks itsevarmuutta ja ponnistinkin niin lujaa kun vain ikinä pystyin!! Sitten alkoi kuulua "Pää näkyy!" "Ompa paljon tukkaa!" "Hartiat näkyy!" ja viimeisimpänä "Älä ponnista!". Lakkasin ponnistamasta ja samalla hetkellä kätilöt vetivät Jerryn ulos. Se vihlaisi aika tavalla ja kivusta kouristuin niin, että repäisin vahingossa kanyylini irti. Jäin hämmentyneenä ihmettelemään veristä kättä, kun tajusin, että kaikki huutelivat mua katsomaan alas. Siinä Jerry sitten oli, 8.8.2012 klo 22.52. Maailman ihanin ja tärkein hetki <3 Meni kyllä hetki ennenkuin tajusin, että tuo on mun vauva. Jerry ei heti alkanut itkeä, mutta kätilön nostettua hänet pystyasentoon alkoi kuulua kova huuto. Huh, helpotus! Leevi leikkasi napanuoran ja sain Jerryn heti syliin. Itku lakkasi heti. Siinä me sitten oltiin ja ihmeteltiin. Imetysyrityksen jälkeen lääkäri tuli huoneeseen ja Jerryltä otettiin mitat ja annettiin pisteet, 9/9. 

Leevi lähti sitten kätilöiden kanssa viemään Jepaa vauvojen tarkkailuosastolle ja mulle laitettiin sillä välin pari tikkiä. Kävin suihkussa ja kun Leevi tuli takaisin synnytyssaliin, syötiin iltapala ja soitettiin tuoreille isovanhemmille. Pian hoitaja tuli hakemaan meidät ja lähdettiin katsomaan Jerryä. Siellä hän nukkui keskoskaapissa tyytyväisen näköisenä. Hyvillä mielin ja onnen sekaisissa tunnelmissa lähdettiin viemään mua takaisin osastolle. Kello 12 yöllä Leevi lähti kotiin nukkumaan ja mulla kävi vielä hoitaja tarkistamassa, että pystyn käymään normaalisti vessassa. Uni tuli sinä yönä helposti.


Mä olin loppujen lopuksi sairaalassa 2 yötä ja Jerry 10. Koko tämän ajan Jerry oli siis tarkkailuosastolla pienen painonsa vuoksi. Jerryn syntymämitat olivat 2450g ja 47cm. Syntymää seuraavana aamuna Jepa sai nenämahaletkun, sillä pullosta juominen oli vielä vähän liian raskasta. Kun Jepa pääsi vihdoin kotiin, oli nenämahaletku vielä paikallaan. Meillä kävi kotona pari kertaa sairaanhoitaja ottamassa Jerryn mitat, lähinnä painoa siis seurailtiin. Viimeisellä kotikäynnillä päätettiin ottaa letku pois, olivat ruokailut menneet sen verran hyvin! 


Sellainen oli siis meidän synnytystarina. Synnytyksen kokonais kesto oli 5 tuntia ja ponnistusvaihe 10 minuuttia. H-hetkellä tilanne saattoi tuntua ihan kamalalta, mutta jälkeenpäin ajatellen mun synnytys oli kyllä helpoimmasta päästä. Missään vaiheessa ei ollut mitään komplikaatioita, Jerrykin syntyi ihan terveenä pikkupoikana. Jos joskus vielä pitäisi synnyttää, haluaisin synnytyksen menevän aivan kuin tämä ensimmäinenkin. Ensi kerralla voisin tosin haluta sen epiduraalin...:)


keskiviikko 17. syyskuuta 2014

21v & Synttäripäivän asu

Moikka! Mulla olikin maanantaina 15. päivä synttärit ja nyt oon 21-vuotias! Viime viikonloppuna käytiin ensin lauantaina kolmistaan Rossossa syömässä ja sunnuntaina mentiin vielä äidin ja isäpuolen kanssa Huittisiin mummulaan kakkukahveille, meillä on nimittäin mummun kanssa sama syntymäpäivä! Illalla käytiin vielä porukalla Nokialla keilaamassa. Tänä viikonloppuna Leevin vanhemmat vie meidät vielä ulos syömään ja siinä onkin sitten mun synttärit juhlittu. Leevikin täyttää vuosia heti lokakuun alussa, joten veikkaan että mennään sitten vasta kahdestaan kaupungille juhlistamaan meitä molempia. Lahjaksi sain pääosin rahaa, mutta myös vaatteita, lahjakortin, suklaata ja kosmetiikkaa. 

Vaikka maanantai olikin juhlapäivä, oli se muuten kaikin puolin ihan normaali ja täynnä tekemistä. Aamupäivällä lähdin viemään Jepaa 12 kerhoon ja palasin sitten kotiin siivoamaan, pyykkäämään, lukemaan kokeisiin ja käymään suihkussa. Kolme tuntia yksin kotona hurahtikin nopeasti ja kolmelta olin hakemassa jäbää kotiin. Eipä siinä sitten kerinnyt kuin tekemään ruuan ja syömään, kun oli taas aika lähteä. Leevi tuli vähän vaille viisi kotiin ja mä painelin samalla oven avauksella kouluun. Tunnin jälkeen piti käydä vielä kaupassa ja kello olikin jo melkein kahdeksan kun pääsin kotiin. Ei ollut siis ainakaan tekemisestä puutetta! Illalla 11 aikaan, kun Jerry oli saatu pitkän kiukuttelun jälkeen nukkumaan, päästiin Leevin kanssa istuskelemaan rauhassa sohvalle skumppalasien kera. 
Sellainen oli siis mun juhlapäivä! Loppuun vielä päivän asua (lavastettuna taas kerran..) 


lauantai 13. syyskuuta 2014

Karkkikynnet & vinkki

Moikka ja hyvää lauantaita kaikki!
 Nyt kun mennään jo syyskuuta, on suurin osa värikkäistä kesävaatteista saanut siirtyä kaapin perälle odottelemaan ensi vuotta. Tummat ja mustat farkut on otettu jo käyttöön, samaten muut tumman neuleet, takit ja asusteet. Pinkkiä väriä en ehkä näin syksyllä pukisi ylleni, mutta kynsissä se piristää kummasti! Olen pitkään karttanut kaikkia kirkkaita värejä ja pitäytynyt hillityissä nudeissa, mutta nyt halusin jonkun pirteämmän sävyn muuten tummaan syksyyn. 


Aiemmin inhokki kynsilakkani nousi piiitkän tauon jälkeen uudeksi lemppariksi. Ihana marjapuuron värinen lakka on sopivan pinkki, mutta ei kuitenkaan liian kirkas omaan makuuni. (Kuvissa lakka näyttää inan vaaleammalta mitä todellisuudessa.) Kuullostaa ehkä tyhmältä, mutta lakka mielestäni saa kihlasormuksenikin näyttämään ihan erityisen nätiltä :D Kyseessä on siis L´Orealin Color Riche lakka, jonka olen ostanut jo pari vuotta sitten. Kokeilin tuolloin lakkaa kerran, en tykkännyt ja niin se jäi laatikkoon pölyttymään. Nyt "löysin" sen kuitenkin uudestaan ja se on ihana! 
Jotkut tarkkasilmäiset muuten saattoivat huomata, että lakka muistuttaa huomattavasti Chanelin sävyä May 535. Vinkkinä siis kaikille, joiden mielestä Chanelin lakat ovat hieman suolaisen hintaisia, käykää nappaamassa tämä L´Orealin sävy 209! 


Hyvää viikonlopun jatkoa kaikille! :)

keskiviikko 10. syyskuuta 2014

Kumpparit

Pari viikkoa sitten kirjoittelin teille täällä siitä, miten Jerrylle tarvitsisi ostaa syksyä varten uudet kumisaappat. Viime vuonna meillä oli käytössä Crocsin saappaat, mutta niissä oli todella kapea varsi, joten tänä vuonna piti etsiä jokin uusi malli. Kerroinkin teille, että olin löytänyt eri nettikaupoista pari hyvää vaihtoehtoa, Jesper&Juniorilta sekä Spartoolta. Lopulta teinkin sitten tilauksen ja toissa päivänä UPS toikin paketin kotiin.


Päädyin siis tilaamaan Spartoolta Be Onlyn TIMOUSS  kumpparit siniraidallisina. Alkuun mietiskelin kahden koon välillä, mutta päädyin lopulta 24:een. Koko osoittautuikin juuri sopivaksi, kenkään mahtuu hyvin villasukat mutta ei silti ole liian iso. Jerryn jalka on siis noin 14,5cm pitkä. Kenkien hintakin oli todella edullinen, 16 euroa 50% alennuksella. Tällä hetkellä saappaat näyttävät olevan Spartoolla parisenkymppiä, eli ei paha hinta sekään! Nyt pitäisi vielä keksiä miten saada Jerry pitämään kenkiä, poika inhoaa ylikaiken kumisaappaita...:)

sunnuntai 7. syyskuuta 2014

Lumileopardi / Asu 6.9.

Näin eilen pitkästä aikaa mun hyvää kaveria E:tä. Nähtiin iltasella Tampereen keskustassa ja vietettiin ilta istuskellen ja jutustellen. Oli kyllä ihana nähdä kunnolla taas pitkästä aikaa, nuorempana me vietettiin aikaa yhdessä harvase päivä! 
Ylle pääsi eilen uusi KappAhlista ostettu kevyt paitapusero. Tykästyin kovasti tuohon leopardi kuosiin, joka ei kuitenkaan ole liian raju vaalean pohjavärin ansiosta. Tässä on ihan hyvää vaihtelua kaikkiin niihin perus valkoisiin puseroihin, joita Leevin mielestä omistan jo miljoonan! Klubialennuksen jälkeen paidalle ei jäänyt hintaakaan kuin 15 euroa, hyvä ostos kaikin puolin :)


paita / KappAhl (uusi)
alustoppi / Cubus
farkut / Cubus
laukku / Guess
kello / Michael  Kors
huivi / Lindex (uusi)
nahkatakki / Vero Moda

tiistai 2. syyskuuta 2014

Kysymyksiä & Vastauksia


Milloin aijoitte laittaa Jerryn päiväkotiin?

- Jerry menee näillä näkymin päiväkotiin 3-vuotiaana, 2015 syksyllä. Mulla alkaa silloin toivon mukaan jatko-opiskelut tai jos ei koulun ovet aukea, niin on pakko mennä töihin. Kotihoidontuki kun loppuu nuorimman lapsen täyttäessä 3 vuotta.


Missä päin Tamperetta asutte?

- Me asutaan tällä hetkellä Etelä-Tampereella. Toiveissa olisi muuttaa tulevaisuudessa Pirkkalan puolelle.


Asutteko vuokralla?

- Joo vuokralla asutaan.


Paljonko sulla menee rahaa kuukaudessa vaatteisiin?

- Mä ostan loppujen lopuks aika vähän vaatteita. Meidän Tukholman reissussa oon viimeks ostanu jotain! Sanoisin, että noin 0-50€ kuukaudessa.


Mitkä on sun lempikauppoja?

- Varmaan nää perus H&M, Lindex, Cubus. Seppälästäkin oon nykyään alkanu löytään kaikkia kivoja vaatteita.


Miten opinnot sujuu?

- Opinnot sujuu ihan hyvin! Viimeinen lukion pakollinen kurssi on tällä hetkellä menossa ja sekin etänä. Iltalukiossa käyn yhdellä biologian kurssilla, yritän saada nyt viimeisetkin tiedon rippeet yo-kokeita varten. Nyt syyskuun aikana on siis äidinkielen ja biologian yo-kokeet ja jännittää ihan hurjasti! Toivottavasti kaikki menee suunnitellusti ja saan lakin sitten jouluna. 


Onko jatkosuunnitelmia ym. tulevaisuuden haaveita?

- Keväällä 2015 olisi tarkoitus hakea Treduun Hiusalan perustutkintoon. Kauneudenhoitoala kiinnostaa mua ihan hirveästi. Perustutkinto kestää yo-pohjaisena 2 vuotta, jonka jälkeen aloittaisin heti yrittäjänä. Myöhemmin voisi sitten käydä vaikka maskeeraajan tai kosmetologin koulutuksen ja laajentaa osaamista. Suurin haave on varmaankin joskus tulevaisuudessa omistaa oma kampaamo Tampereen keskustassa!


Aiotteko hankkia vielä lisää lapsia?

- Kyllä me ollaan puhuttu, että yksi olisi vielä kiva saada. Tällä kertaa ei kyllä pidetä mitään kiirettä, ehkä sitten kun mäkin pääsen vihdoin vakityöhön.


Haluaisitko tytön vai pojan?

- Toisen pojan!


Paljonko teillä menee rahaa Jerryn menoihin kuukaudessa?

- Hmm, loppujen lopuks aika vaikee sanoa, Jerry kuitenkin syö samaa ruokaa kuin me joten sitä on vähän paha laskea. Vaippoihin ja kosteuspyyhkeisiin menee kuussa noin 30€. Vaatteita ostelen silloin tällöin Hennesiltä, joten ei niihinkään ihan kamalasti mene. Tietty joinain kausina menee enemmän, kun pitää ostaa esim. talvivermeet. Voisin veikata, että jotain 50€ paikkeilla varmaan pyöritään. Todella vaikea arvioida!